Helatorstaina iski helle Suomeen! Heräsin aamulla kuuden maissa ja olin kuvitellut nukkuvani pitkään..kunnes katsoin kelloa ja totesin ,että kello ei ole edes kuutta. Siis silmät kiinni ja takaisin unille. Oltiin anoppilassa yö. Siellä aloitettiin talkoot alakerran huoneiden tapetoimiseksi. Tapettia oli ihan kiva repiä, mutta ei se siitä ihan helpolla lähtenyt. Noh, talkoot oli saatu alkuun. Tai en mä oikeastaan tehnyt mitään tapetoimisen edistämiseksi, lähinnä suunnittelin anopin kanssa uudistuvan huoneen sisustusta  ja ilmetta ja mille seinälle ehostustapetti tulee. Suurimmalle seinälle? Mutta siellä on ikkuna, voiko sitä sinne laittaa? Miksei voi? Eli laitetaan. Se näkyy, kun kävellään huoneeseen ovesta sisään. Tulevana viikonloppuna mä lupauduin anopille sisustusassistentiksi ja seuraksi huonekaluostoksille. Voi, kunpa sitä vois tehdä työkseen. Noh ehkä mä joskus voinkin. Mutta Innoan sisustusarkkitehti koulutus maksaa tonneja ja akatemiaan en pääse edes pääsykokeisiin. Tonnilla pääsee ammattikorkeakoulun valo-ja sisustus suunnitteluun , jos haluaa . Eikä sinne tarvi osata Alvarin ja Ainon kaikkia design-malleja ulkoa.

Ihana kesä. Koivuissa kukkii isot hiirenkorvat, nurmikko vihertää ja lämmin tuuli puhaltaa. Me ollaan oltu koko päivä pihalla, siis ihan kirjaimellisesti:). Iltapäivällä mä pääsin oman pikku puutarhani kimppuun ja ensimäiseksi mä hain ämpärin ja aloin kauhoa vettä pois suihkualtaasta, jossa OLI KASTEMATOJA!! Madot venyi ja vanui..ne oli ainakin metrin pituisia. Hyi, mä inhoon matoja. Jos joku olis halunnut mennä ongelle , olisi saanut ne ihan omaksi . Altaassa oli myös  noin kilo koristekiveä, jonka on pitänyt reunustaa allasta. Meidän Ida on ollut asiasta toista mieltä . Kiviä on kiva tiputella altaaseen, jota äiti yrittää varjella. Ai niin, Ida sanoi ettei se ole tiputellut niitä vaan sen kaveri. Niin, eihän se Ida ollut.. Allas saatiin kaikesta huolimatta puhtaaksi ja nyt on hyvä olla. Suihkulähde pumppukin toimi kaiken lisäksi aivan moitteettomasti ja miehen loistavalla asennuksella se ei räiski vettä siis altaan ulkopuolellekkaan jolloin allasta ei siis tarvitse täyttää tunnin välein. Onhan se paljon säästeliämpääkin vai onko? Mitenkohön paljon se vie sähköä ja onkohan se energiataloudellisesti järkevää? Oli tai ei, se on kaunis. Kaiken lisäksi pihaan saatiin lisää kukkia ja kiviä. Korjailin kivipolkua ns. pieneen rinteeseen, josta kuljemme lenkkipolulle ja sain tästä enegiasta kivensirun silmääni. Huusin kuin ananias ja naapurit jäykistyi verannan ovelle , vähemmästäkin. Huuhtelin silmää ja särkee se vieläkin. Kivensiru onneksi lähti pois. Heitin ilmeisesti kiven liian lujaa kiveen ja kappas, sehän sinkoutui suoraan silmään. Onneksi ensihoitaja itse tietää miten tilanteen hoitaa; ensiapuna multasilla käsillä hieroi silmää, hieroi silmää ilman multaa ja vasta lopuksi huuhteli silmän. Eikös se jotenkin näin mennyt?:)

Piha on nyt kiva. Paitsi, sieltä puuttuu vielä lopullinen haravointi ja muutama pensas. Vai pitäiskö säästää ja odottaa uuden talon pihan kunnostusta? Olihan tässä ihan kivoja taloja esillä, mutta tuskinpa täksi kesäksi vielä uuteen torppaan muutetaan. Noh velat on ainakin valmiiksi katettuna, jos tositilanne tulee ja unelmientalo hyppää eteen. :)

Etsivä löytää..

Onko totta, että neljä vuotta on mennyt.. siitä, kun avasi kirjekuoren ja kiljaisi riemusta ja hyppäsi ilmaan ( lue yritti hypätä)? Alku syksystä pakattiin koululaukku ja opineväät reppuun, molemmat. Sitten alkoivat opiskelut. Mitä se opiskelu taas olikaan? Töissä oli vierähtänyt muutama vuosi viime valmistumisen jälkeen ja äitiyslomakin oli vietetty siinä välissä. Täytyy sanoa, että perheen, työn ja opiskelun yhdistäminen näiden vuosien aikana totta tosiaan toi haasteita. En kadehdi mutta voin sanoa, että joskus oli miettinyt ,että miten kaikki jotka olivat sinkkuja ja vapaa-aikansa kuluttivat pelaamalla biitsiä ja juomalla olutta olivat sanoneet, ettei koululle jää aikaa tai tenttiin lukemiselle.. Ehkä sitä joskus viisastelikin asialla , mutta sitä mä joskus oikeesti mietin. Joskus mä mietin sitäkin, että miten meidän aika 24h/ vrk riitti tohon kaikkeen..ja siitä vielä selvisikin jollakin lailla. Melkoinen neljä vuotta, mutta nyt on aika juhlia. Kesäkuun alussa vietetään juhlat miehen kanssa, meidän molempien kunniaksi. On sitä syytä juhlia. Ilman isovanhempia tosin ei juhlittaisi. Ei perhe, joka käy työssä ja opiskelee selviä ilman hyvää sosiaalista tukiverkkoa.

Kohta sanotaan siis kippis!Ja nautitaan jonkinlainen loma ja vietään aikaa perheen ja ystävien kanssa. Kesäkin on jo aluillaan; teranssi on pesty ja kukat laitettu.. Grillikin kaivettiin taas varastosta kaiken tuhannen tavaran alta. Sitä ent iedä toimiiko se enää? Lämpöistä viikonloppua siis odotellessa.. Niin ja hei, nyt meidän tytär on 5-vuotias! Se oli 1,5 v vauva:) kun me lähdettiin opiskelemaan ja kohta SE menee kouluun!:)